Ollaan tällä viikolla kerätty autonmittariin kunnialla kilometrejä. Tiistaina käytiin ostamassa Salosta uudet renkaat. Iines pääsi mukaan ja käytiin Marskin kanssa ulkoilemassa. Kotimatkalla piipahdettiin Lohjalla ja jätettiin vanhat renkaat sinne. Iines pääsi juoksemaan hiekkakuopalle. Että oli pimeää... Hyi olkoon. Tuomakselle oli otsalamppu ja mulla fikkari, josta patterit vetelivät viimeisiään. Iines kävi jonkin perässä sinkoilemassa metsässä ja me jännittyneinä odoteltiin, että koska se tulee takaisin. Poissa koiruus oli ehkä minuutin, jos sitäkään. Inhottavaa tuollainen.

Keskiviikkona ajeltiin taas muutama sata kilometriä. Käytiin Kaisa Hilskalla tehotreenissä. Aiheena oli koirien ohittaminen. Vaikka ollaan tässä menty parempaan suuntaan, en ollut vieläkään tyytyväinen. Iines on hyvin malttanut olla rähisemättä, mutta aina välillä pitää avata sanainen arkku. Lisäksi on pidempään jo mietityttänyt miten stressaavaa tuo on koiralle. Lenkkeilin pitäisi olla rentoa ja mukavaa eikä se nyt sitä ole aina ollut. Joten ajeltiin sitten Naantalin liepeille Tuomaksen, Raisan ja Iineksen kanssa.

Kaisa Hilska opettaa ohituksia luopumisen avulla. Aluksi keskusteltiin ja kerroin Iineksestä. Iines touhotti hirmuisesti. Ei oikein osannut rauhoittua ja Kaisa ehdotti, että palkkaisin koiraa kun se on nätisti. Tämä toimikin hyvin. Kun kierroksia oli saatu alas, Iines ehdollistettiin, että vesisuihke naamalle on kamala asia. Mietin, että mitenköhän tämä onnistuu, kun koira ei pahemmin vettä kammoksu. Elukka voi viiden minun sisään tippua kaksi kertaa laiturilta eikä ole moksiskaan. Iineksen eteen laitettiin ruokaa ja kun se yritti mennä sitä hakemaan, sai vesisuihkun naamallensa. Me sitten Tuomaksen ja Raisan kanssa voivoteltiin ja oltiin aivan kauhuissamme. Kerran vielä koitti tämän jälkeen nappuloita hakea, mutta kun pää kastui taas, Iines totesi, että parempi on varmaan mennä mamman tuolin alle turvaan. Kyllä oli karu pullo...

Luopumista opeteltiin ensiksi sisällä. Raisalla oli Iineksen nappuloita kädessä ja houkutteli Iinestä niillä. Heti, kun Iines katsoi pois käsistä ja nappuloista, minä annoin vihjesanan "jes" ja ruokaa. Olen jo aikaisemmin opettanut Ii:lle, että jes tarkoittaa, että palkkaa on tiedossa. Oli hauska seurata, kun koira hiffasi, että "ai kun mä käännän mun katseen sivuun, niin ruokaa alkaa tulemaan".

Sitten siirryimmekin ulos ja tosi treeneihin. Päästiin molemmat Tuomaksen kanssa treenailemaan ja tämä oli kyllä tosi hyvä juttu. Vuoron perään sitten luotsattiin remmirähjäämme. Harjoitukset aloitettiin ihan helposta. Iinestä palkattiin, kun se katsoi koiraa. Vahvisteväli piti pitää tosi tiuhana. Tavoitteena oli sanoa kahden sekunnin välein jes ja antaa ruokapalkka. Kun koira söi rauhallisesti eikä kiihtynyt, siirryttiin lähemmäs. Kun alettiin treenata luopumista, palkattiin eka yhdestä katsekontaktista ja tämän jälkeen odotettiin, että koira kääntää katseen pois, josta jes + palkka. Kun tämä alkoi sujua, alettiin päänkääntämiseen yhdistää vihjesanaa, joka meillä on ohi. Hienoa, että saatiin riittävästi toistoja tähän ja Iines oppi sanan merkityksen. Kaisa kävi aina välillä vaihtamassa koiraa, että saatiin vaikeutta asiaan. Hän teki myös erilaisia syöksähdyksiä metsästä meidän eteen ja haukutti koiriaan. Pari kertaa Iines ei uskonut, kun sanoin sille ohi ja silloin Raisa ruuttasi vettä naamalle. Iines katsoi Raisaa epäuskoisena... Miten tuollakin voi olla karu pullo?

Tuomas ja Iines suoriutuvat todella hienosti. Tuomas on niin rauhallinen eikä kerää kierroksia niin kuin minä. Iines selvästi kiihtyi minun kanssani enemmän, kuin Tuomaksen. Tuomaksen kanssa se ei rähähtänyt kertaakaan toisille koirille, minun kanssani kerran. Itseänihän tästä voin syyttää. Miksi pitää olla niin kuumakalle. Välillä tekisi hyvää, jos omistajakin saisi karusta pullosta vettä päähänsä.

Loppuvaiheessa ohitukset sujuivat tosi hienosti. Iines saattoi vilkaista toistaa koiraa, mutta käänsi äkkiä katseensa pois. Iines oli myös paljon rauhallisempi. Kyllä kannatti ajaa pari tuntia suuntaansa. Ei harmittanut yhtään.

Torstaiaamuna päästiin treenaamaan luopumista kotioloissa. Hienosti Iines luopui aamulenkillä kävelijöistä ja naapurinlapsista. Töitten jälkeen, kun vein Iinestä ulos nähtiin ensimmäiset koirat. Sisäpihalla seisoi kaksi spanielia, joita Iines jäi tuijottamaan. Ohi-vihje ei tuottanut toivottua tulosta, joten karu pullo astui kehiin. Kerran vielä tuijotti eikä malttanut kääntää pois katsetta, uusi ruiskaisu. Tämän jälkeen seistiin vielä hetki pihalla. Iines tuijotteli kaikkialla muualle paitsi koiria kohti. Karvoja se ei nostanut missään vaiheessa eikä päästänyt ääntäkään.

Illalla oltiin EPK:n erityisryhmän treeneissä. Ryhmä on tarkoitettu koirakoille, jotka kaipaavat erityisohjausta jossakin pk-harrastusta, ja elämää yleensä, hankaloittavassa asiassa. Tarkoitus keskittyä esim. muista koirakoista juontuviin hankaluuksiin tottistilanteissa ja arkea hankaloittavissa asioissa. Kun otin Iineksen autosta, se ehti sekunnissa nostaa kierroksia. Ei uskonut ohi-sanaa, joten vettä niskaan vaan. Kierrokset laskivat ja opit muistuivat mieleen. Tämän jälkeen Iines hienosti luopui toisen koiran tuijottamisesta. Päästiin tosi läheltäkin ohi eikä Iines jäänyt tuijottamaan. Pari kertaa jouduin sanomaan ohi ja heti Ii käänsi katseensa pois. Ryhmän vetäjä Minna sanoi, että minun pitäisi kiinnittää huomiota, ettei Iines lähde vauhdilla vetämään koiran ohittamisen jälkeen. Nyt se teki niin muutaman kerran. Täytyy muistaa, ettei palkkaa koiraa juuri silloin, kuin se vetää.

Otettiin myös kopelointia Iinekselle, mikä selvästi oli ällöttävää. Hienoa, että päästään tätäkin treenaamaan.

Aamulla koitin oikein bongailla muita koiria. Yhden näin ja koitin ehtiä heidän lähelleen. Iines taisi kuitenkin nähdä vain omistajan, mutta päästiin sentään treenaamaan luopumista ihmisestä. Toinen hyvä luopumisharjoitus saatiin, kun meille tuli aamulla ilmastointihuoltomiehet. Kun ovikello soi, Iines meni portin viereen möykkäämään. Käskin sen omalle paikalle, ei halunnut totella, joten karu pullo kehiin. Meni sitten omalle paikalleen ja päästin huoltomiehet sisään. Aluksi Iines mulkoili miehiä kulmiensa alta, mutta kun minä olin rauhallinen eikä miehet piitanneet Iineksestä, alkoi koirakin rentoutumaan. Nätisti odotteli omalla paikallaan eikä tuijotellut miehiä. Pari kertaa meinasi, mutta käänsi katseen pois, kun sanoin ohi. Fiksu otus.

Nyt odotan oikein innolla tulevia lenkkejä. Tulisi paljon koiria vastaan, että saataisiin hyvää harjoitusta! Luulen, että luopumisharjoituksista voisi olla apua treeneissäkin, kun muut palkkaavat lelulla. Pitää pyytää vaikka Leenalta apua tähän tottistreenien yhteydessä.

Koitan nyt hieman rajoittaa lelupalkkausta. Täytyy yrittää saada koiran kierroksia alemmas yleisesti. Kaisa sanoi, ettei ole hyvä palkata lelulla peräkkäisinä päivinä. Treenit täytyy suunnitella tarkemmin ja miettiä myös palkkauskuviot valmiiksi ennen treenausta.

Loppuun vielä pari kuvaa. Aiheena on Kuinka paljon koira kasvaa vuodessa.

1918650.jpg

1918649.jpg