Pitkään aikaan en ole kirjoittanut miten meidän arkielämä pyyhkii. Elämä on ollut treenien täyttämää ja arki sujunut kitkattomammin. Ohitukset sujuvat paremmin. Iines suostuu syömään ohitustilanteissa eikä rähise enää niin kuin vielä jokin aika sitten. Kuumuu kuitenkin edelleen. Ja haluaisinkin, että saisin Iineksen menemään rennommin ohi muista. Lenkkien pitäisi kuitenkin olla koiralle mukavia ja leppoisia, nyt ne eivät sitä ole. Muutama kuukausi sitten olisin ollut tyytyväinen, kun rähjäämisestä olisi päästy. No nyt se on paremmalla mallilla, mutta tyytyväinen en ole vieläkään :)

Yksi syy rähjäämisen vähenemiseen on varmasti se, että olen päättänyt että ohi mennään. Muita koiria ei väistellä eikä pakoilla. Oma maltti pitää säilyttää ohitustilanteissa ja tässä minä olen tsempannut.

Aamulla satuttiin samaan aikaan sisäpihalle, kuin naapurin sakemanni. Silloin ei voinut Iines hillitä itseään. Pakko oli miltein istua koiran päälle, kun se kävi niin kierroksilla. Toisaalta ymmärrän, ettei se voinut hillitä itseään, kun toinen rähjäsi jo valmiiksi rapussa, mutta silti harmittaa... Omat hermot meni myös ja se varmasti pahensi vielä tilannetta. Kaksi kuumakallea ei ole hyvä yhdistelmä. Nämä takapakit tuntuvat harmittavilta, kun on pidempään mennyt paremmin.