Lenkillä päästiin ohittelemaan koiria oikein urakalla. Pari viimeistä ohitusta sujuivat tosi mallikkaasti. Tuli todella hyvä mieli, kun koira ei turhia kiihkoillut. Nähtiin lenkillä myös holsku-Ukko, jonka kanssa Iines olisi kovin halunnut leikkiä. Pitää sopia leikkimistreffit joksikin päiväksi. Pääsevät holskut kimpassa juoksemaan ja leikkimään.

Illasta oli edessä jälleen näyttelytreenit. Tuomas ohjasti Iinestä kopeloinnin ajan. Halusin testata miten Iines käyttäytyy, kun minä en ole narunpäässä. Minua kun mietityttää ja hieman jännittää koiran reaktiot. Tuomas taas on rauhallinen kuin viilipytty eikä ota Iineksen temppuiluja itseensä. Eikä Tuomaksen hermot pettäneet nytkään. Marjaana koski Iinestä päähän ja katsoi hampaat, ja Iines vain seistä tapitti aloillaan. Ja mamma oli ylpeä koirasta ja miehestä :D Koitin kotimatkalla Tuomakselle ehdotella josko näyttelyt olisivat hänen ja Iineksen "se juttu". Siippani ei kuitenkaan tästä mahti-ideasta innostunut. Minä kun jo sieluni silmin näin Iineksen ja Tuomaksen Voittajan bis-kehässä kirmaamassa...