Jäljen vanhetessa käytiin metsälenkillä. Iines viipotti koko lenkin kalliota ylös ja alas. Minä olin vaan niin poikki, että välillä vain seistä ihmettelin ja katsoin koiran menoa. Hyvä, että edes toisella meistä virtaa riitti.
Jälki sujui ihan jees. En vienyt alussa Iinestä suoraan jäljen alkuun vaan annoin sen itse löytää jäljen. Hyvin nappasi jäljen ja lähti ajamaan. Ekalla purkille pysähtyi hienosti ja tokalle myös. Viimeisellä pätkällä oli selvästi vaikea kohta. Olin kävellyt polkua, joka oli lehtien peitossa. Tästä Iines meni yli eikä meinannut millään löytää jälkeä. Jouduimme palaamaan takaisin ja lähetin koiran oikeaan suuntaan. Vikalle purkille meni ihmeen vinoon makaamaan... Höh.
Saatiin meidän mieskin viimein kotia. Iines oli onnesta solmussa, kun näki Tuomaksen. En tiedä ymmärsikö elukka, että miekkonen oli ollut poissa useamman päivä vai oliko se vain niin onnellinen kun Tuomaskin oli.
Pikku-Iines jäljellä syksyllä 2007
Kommentit