Kävin pitkästä aikaa tekemässä Iinekselle jäljen. Jäljelle laitoin kolme purkkia, mutta en keppejä. Pitää alkaa taas kyllä ottamaan kepit takaisin, mutta nyt ei ollut sopivia keppejä, joten purkit saivat riittää.

Jäljen vanhetessa käytiin metsälenkillä. Iines viipotti koko lenkin kalliota ylös ja alas. Minä olin vaan niin poikki, että välillä vain seistä ihmettelin ja katsoin koiran menoa. Hyvä, että edes toisella meistä virtaa riitti.

Jälki sujui ihan jees. En vienyt alussa Iinestä suoraan jäljen alkuun vaan annoin sen itse löytää jäljen. Hyvin nappasi jäljen ja lähti ajamaan. Ekalla purkille pysähtyi hienosti ja tokalle myös. Viimeisellä pätkällä oli selvästi vaikea kohta. Olin kävellyt polkua, joka oli lehtien peitossa. Tästä Iines meni yli eikä meinannut millään löytää jälkeä. Jouduimme palaamaan takaisin ja lähetin koiran oikeaan suuntaan. Vikalle purkille meni ihmeen vinoon makaamaan... Höh.

Saatiin meidän mieskin viimein kotia. Iines oli onnesta solmussa, kun näki Tuomaksen. En tiedä ymmärsikö elukka, että miekkonen oli ollut poissa useamman päivä vai oliko se vain niin onnellinen kun Tuomaskin oli.

1927028.jpg
Pikku-Iines jäljellä syksyllä 2007