Iinestä oli eilen alkanut hiukomaan sitten pahemman kerran. Omatoimisena koirana oli päättänyt korjata tilanteen. Hieman vaivannäköähän se oli vaatinut, mutta mitäpä sitä ei tekisi, jotta saa kupunsa täyteen.

Tiskipöydällä on pidempään ollut jo purkki, jossa on herkkutikkuja. Nyt oli kiusaus kasvanut liian suureksi ja purkki oli pitänyt tyhjentää. Kansi oli taitavasti avattu ja yksittäispakatut herkkutikkupussit myös. Janohan oli uurastaessa myös yllättänyt. Kupillinen vettä oli mennyt tikkujen lisäksi kurkusta alas. Kotona odotti tyytyväinen koira, jonka vatsa oli komeasti pömpöllä. Röyh, vaan teillekin.

Herkuttelun lopputuloksena oli, että vatsa toimi hyvin. Onneksi menimme illaksi mun vanhempien luokse ja koiran  tarpeilleen päästäminen oli helpompaa.

Käytiin sadesäässä metsälenkillä siskon, äidin ja koirien kanssa. Iines tapasi myös uuden serkkunsa eli sisareni etelävenäjänpaimenkoira Milasun. Tapaaminen sujui paremmin, kuin olin odottanut. Iines ja Milasu olisivat kovasti halunneet leikkiä kimpassa, mutta Matleena ei vielä uskalla pitää Milasua irti, kun se on ollut heillä vasta niin vähän aikaa. Joten leikkimiset jäivät toiseen kertaan.

Jäätiin Siuntioon yöksi ja aamulla huristeltiin kotiin.