Ennen treenejä käytiin ulkoilemassa Leenan ja Rampen kanssa. Päätimme testata miten likat tulevat vielä juttuun.. no eivät ne tulleet. Tai Ramona olisi varmasti tullut Iineksen kanssa toimeen, mutta Iines-pieni-asennevammainen-koira ei sitten halunnut olla hyvin toimeentuleva. Koiratappeluksihan se sitten meni ja Iines pääsi ulkoilemaan loppulenkin hihnassa Ramonan kirmaillessa vapaana.
Yksi onnistunut koiranohitus saatiin ja loppulenkistä käveltiin parin koiran perässä kierroksia nostamatta.

Päivän tottistreenien teemana oli testailu. Harvoinpa olen yksissä treeneissä kuullut niin montaa kertaa "En ole muuten tuota kokeillutkaan, testataan miten käy!"

Iines-koeläimelle testasin seuraamisessa aivan superhidasta yhtä askelta eteenpäin. Ja piru vie elukka piti paikkansa. Perusasennon paikka on parantunut. Koira ei ole niin edessä. Kotitreenit ovat selvästi tuottaneet tulosta. Saas nähdä koska koiralla lamppu syttyy kirkkaammin ja se hiffaa, että myös seuratessa pitää pysyä samassa kohtaa.

Yhden patukan pitoharjoituksen otin myös ja hyvin sujui vaikka oltiin ulkona. Olen treenannut pitotreeniä nyt vain patukalla ja näin olemme edistyneet mukavasti. Noutokapulan otan sitten vasta mukaan, kun patukan kanssa nouto sujuu. Seuraavaksi pitää jättää koira istumaan patukka suussa ja kutsua se sitten luokse.

Iineksen luoksetulon asento aiheutti pientä hykertelyä treenikavereissa. Iines nimittäin pistää kuononsa piiloon minun treeniliivini alle. Aivan niin hyvin ei koiruus malttanut odottaa, kuin kotona. Hieman se meni myös vinoon, kun pienensin haara-asentoa.

Maahanmenoja olemme harjoitelleet kotona. Parisen viikko sitten, kun oltiin Leenan kanssa treenaamassa, oli maahanmenot tosi hitaita. Olen nyt palkannut Iinestä ruualla maahanmenoista. Tänään maahanmenot olivat yhtä nopeita, kuin ennenkin. Iinekselle selvästi toimii paremmin ruoka tässä palkkana, kuin lelu.

Jokaiselle treenikerralle pitää nyt muistaa alkaa ottaa tuomarin tervehtimistä. Heini oli meille tuomarina ja Iines yritti välillä aina ponkaista Heiniä morjestaan. Lisäksi pitää ottaa joka viikkoiseen treeniohjelmaan kopeloinnit. Nyt aloiteltiin sillä, että Iines oli mun vieressä ja Leena tuli Iineksen viereen seisomaan. Hieman Leena taisi koskea Iinestä päähän. Hyvin sujui.

Treenien lopuksi harjoiteltiin vielä häiriön alla. Kaikki koirat kentälle ja hommiin. Iines koitti sanoa Serille muutama ärräpään, heilautin sitä patukalla päähän ja Iines kattoi minua kummissaan. "Ei kun tuo patukka menee suuhun". Näitä häiriötreenejä täytyy nyt kyllä alkaa ottaa viikoittain. Iineksen keskittymiskyky on kyllä parantunut huomattavasti keväästä, mutta nälkä kasvaa syödessä.. Haluan, että se keskittyy vielä paremmin minuun häiriön alla.

Piian kanssa ihasteltiin malinois-Seriä treeneissä. Kotiin, kun pääsin, kauhukseni huomasin miettiväni toista koiraa. Onneksi Iines on kuitenkin vielä niin taulapää, ettei meille tule toista koiraa muutamaan vuoteen. Pakko oli kuitenkin jo kirjata ylös mitä ominaisuuksia toiselta koiralta haluaisin… ;)