Lauantaina-aamuna suuntasimme Leenan kanssa Veikkolaan kuuntelemaan Mia Skogsterin luentoa viettien hyödyntämisestä koulutuksessa. Muistiinpanoni ovat aika sekaiset, mutta tässä jotain tiivistelmää luennosta. Paljon asiaa tästä on varmasti jäänyt pois.

Skogster aloitti luennon kertomalla vieteistä. Vietit ovat koiralle synnynnäisiä. Niitä ei voida lisätä, mutta koulutuksen avulla niitä voidaan joko vahvistaa tai heikentää. Vietikkyys on energistä ja päämäärtietoista toimintaa, jolla koira tavoittelee kiihkeästi haluamaansa palkkiota.

Ravinnonhankintavietti
Ravinnonhankintaviettiä kannattaa hyödyntää pennun koulutuksessa. Pentu on hyvä opettaa syömään erilaisia ruokia pienestä pitäen. Ruuan kanssa on helppo opettaa tottiksen alkeita, mutta on muistettava että koiran on hyvä saada välillä ruokaa myös ilman temppuja. Imutuksen avulla koira tulee ohjaukselle alttiiksi ja oppii, että ohjaajan vieressä on hyvä olla. Imutus ei kuitenkaan opeta koiraa seuraamaan.

Koiraa ei tulisi houkutella syömään. Jos ruoka ei kiinnosta, niin kuppi pois ja seuraavana päivänä uudestaan tarjolle. Pientä pentua ei saisi paineistaa ruokailuista. Koiraa ei saa härnätä ottamalla kuppia pois ja antamalla sitä takaisin tai tönimällä pentua. Koiran pitäisi oppia syömään ruokansa hyvällä mielellä ja päätä kupista nostamatta.

Saalisvietti
Saalisvietti pitää avata ja sitä pitää vahvistaa ennen kuin viettiä voidaan hyödyntää koulutuksessa. Saalisvietti on kiihkeä vietti eli koira toimii enemmän ja ajattelee vähemmän. Lelupalkalla on myös vaikeampaa ohjata koiraa teknisesti kuin ruualla. Pohjatyöt siis tehdään ruualla ja sitten vasta siirrytään lelupalkkaan. Skogster itse tekee tottista ruuan kanssa, kunnes koira on 10 - 12 kk ja sitten siirtyy lelupalkkaukseen.

Saalisviettiä voidaan hyödyntää koiran koulutuksessa, kun koira nauttii leikkimisestä ja osaa leikin säännöt. Koiran tulisi siis osata irrottaa käskystä. Ohjaaja luo helposti konfliktin tilanteeseen, jos alkaa vasta tässä vaiheessa opettaa koiralle irrotusta. Irrottaminen tulisikin opetella aivan erikseen. Saalisvietti voi heikentyä, jos leikittämisessä pidetään pitkiä aikoja taukoja.

Saalisärsykkeenä käytetään koirasta poispäin vedettävää viehettä. Aluksi vahvistetaan pelkkää tarttumista. Lisäksi vahvistetaan koiran omaa aktiivisuutta leikin aikana. Harjoitukset on pidettävä lyhyinä ja innostavina. Tärkeintä on opettaa koira nauttimaan leikistä ja kamppailusta ohjaajan kanssa. Saalisleikki vahvistaa koiran yleistä itsevarmuutta, sosiaalisuutta ja muita viettejä. Jos koira leikin voitettuaan lähtee juoksentelemaan omille teilleen, voi koiran laittaa liinaan ja juoksuttaa koiraa itseään ympäri. Tätä voisin hyvin testata Iineksen kanssa. Iineshän mielellään lähtee heittämään patukan kanssa rundia... Saa nähdä kuinka kauan uudenlaisen leikkityylin opettamisessa kestää. Jos kuitenkin saisi koiran päähän pikkuhiljaa iskostettua tämän tyylin.

Laumavietti
Laumavietti on erittäin tärkeä osa kaikkea koulutusta. Laumavietillä palkkaus on hankalampaa ja koira paineistuu herkästi, jos muita viettejä ei hyödynnetä samanaikaisesti. Ohjaajan täytyy olla koiralle innostava, johdonmukainen ja oikeudenmukainen. Pennun tulisi oppia, että koulutustuokiot ovat päivän kohokohta eikä esim. muiden koirien kanssa leikkiminen. Koiralle on tärkeää, että se kokee olevansa hyvä ja rakastettu elukka.

Puolustusvietti
Puolustusvietti pitää avata ja vahvistaa ennen hyödyntämistä koulutuksessa. Tämä vietti tuo voimaa ja kestävyyttä suoritukseen. Teknisesti helppo ohjata, mutta sivuvaikutukset on otettava huomioon. Puolustusvietin tuloksekas hyödyntäminen edellyttää koiralta riittävää itsevarmuutta ja saalisviettiä.

Viettien lisäksi Skogster kertoi pakotteiden käytöstä. Hänen mukaansa pakotteita ei tule käyttää, jos koira ei kykene leikkimään. Pakotteen jälkeen koira tulee aina palkita. Pakote on oltava sellainen, että koira haluaa välttää sitä. Suulliset pakotteet ovat yleensä passivoivia, kun oikein annettu pakote aktivoi koiraa. Pakotteen annon jälkeen on hyvä tehdä lyhyt harjoitus, jossa koiralla on mahdollisuus onnistua. Skogster kertoi miten pakotetta voidaan käyttää esim. jos koira menettää kontaktin seuraamisessa. Ohjaaja siirtyy askeleen syrjään, ja antaa pakotteen. Tämän jälkeen koira palkitaan, kun se siirtyy oikealle paikalle.  

Skogster kiteytti viettikoulutuksen kulmakiviksi:
-    yksinkertaisuuden
-    motivaation
-    hallinnan
-    harmonian.

Ajatuksia tämä luento taas herätti. Erityisesti itseä jäi mietittämään, kun Mia kertoi, että hän menee vasta kisavalmiin koiran kanssa BH-kokeeseen. Koira on noin 2,5-vuotias tällöin. BH-kokeesta kahden kuukauden kuluttua hän menee kisoihin hakemaan ykköstuloksen, tästä parin kuukauden kuluttua kakkostuloksen. Kun koira on 3-vuotias, mennään kolmosluokkaan ja 4-vuotiaana sitten MM-kisoihin. Meille ei tahti taida olla aivan tämä, mutta pitää vielä miettiä keväistä BH-koetta. Turhahan sinne on mennä, jos koira on aivan keskeneräinen ja pääsee kyllä BH:sta läpi, mutta kisoihin ei vielä voi mennä. Tuskinpa meidän maastolajit ovat vielä keväällä siinä kunnossa, että kisoihin voitaisiin mennä niiden puolesta. Pakotteiden käyttö on varmasti toimivaa, jos sen vain osaa tehdä oikein. Itse helposti tekee varmasti enemmän hallaa koiralla kuin veisi sitä eteenpäin.