Käytiin eilen juoksemassa Iineksen kanssa kahdestaan. Meidän lenkkipolulle Petikkoon oli ilmestynyt latu ja mietin hetken kehtaanko koiran kanssa sinne tunkea. Muita kävelijöitä näkyi kuitenkin, joten rohkenin mennä. Lenkillä ei tullut yhtään hiihtäjää vastaan, joten ajoituksemme onnistui täydellisesti.

Keli oli reippaasti plussan puolella ja luulin, että tie olisi ollut loskainen. Loskaa ei ollut, mutta hyvin lumi upotti jalan alla. Yhden mäen jälkeen jouduin hetken aikaa kävelemään ja vetämään happea, kun tuntui, ettei vaan jaksa juosta. Iineskään ei vetänyt yhtä hyvin kuin yleensä. Ehkä otus meinaa, etten mä kuitenkaan pääse sen ohi. Loppulenkistä käveltiin vielä, että saatiin molempien hengitykset tasaantumaan.

Illalla treenattiin malttia. Mia sanoi tiistain treeneissä, että Iines on liian malttamaton. Maahan mentyään koira ponkaisee nopeasti ylös. Oma vikahan tämä on. Me kun olemme treenanneet vain nopeita maahanmenoja. Nyt sitten treenasimme, että maasta noustaan vasta, kun on saatu lupa. Hieman tämä tuotti Iinekselle tuskaa, mutta otamme tämän nyt jokailtaiseen treeniin, joten eiköhän rupea sujumaan. Seuraamista pitää myös jatkaa, mutta illalla olin niin rättipoikkiväsynyt, etten jaksanut enkä viitsinyt.

Olemme aamuisin monesti samaan aikaan ulkona keskikokoisen karvaisen pystykorvan kanssa. Pystykorva haukkuu aina meidät nähdessään ja Iines saa hyvää luopumistreeniä. Yleensä omistaja on ottanut pystiksen kiinni ennen kuin ohittavat meidät. Tänään hän ei sitten ottanut… Olimme Iineksen kanssa pellolla ja pystykorva omistajineen meni kävelytiellä. Monesti omistaja kutsui koiraa, mutta ei se kuunnellut. Juoksenteli vain ojia ja peltoja pitkin. Kun se äkkäsi meidät, niin se lähti juoksemaan meidän luo. Omistaja yritti kutsua koiraansa heikoin tuloksin. Kun karjaisin piskille kiukkuisesti, se päätti fiksuna koirana vaihtaa suuntaa. Vielä tämänkään jälkeen nainen ei ottanut koiraansa kiinni. Minun oli pakko sanoa, että etkö voisi pitää koiraasi kiinni, jos se ei kerran sinua tottele. Vastausta en saanut… Ymmärrän, että joku voi tulla yllättäen vastaan, kun oma koira on irti, mutta kun nainen varmasti näki meidät jo kaukaa eikä silti voinut ottaa koiraansa kiinni. Tällä hetkellä en voi varmasti sanoa mitä Iines tekisi, jos irtokoira tunkisi meidän luo. Enkä halua saattaa Iinestä sellaiseen tilanteeseen.

Iines käyttäytyi hienosti tuossa tilanteessa. Keräsi kyllä kierroksia, kun minä ärjäisin toiselle koiralle, mutta luopui kun käskin ja laski kierrokset. Onnistuin sentään kehumaan Iinestä rauhallisella äänellä vaikka otti päähän. Nopeasti omatkin kierrokset laskivat, kun olin niin ylpeä Iineksestä.