Skogsterin treenit meni vähän niin ja näin. Molemmilla meillä tökki.. Mutta jos jotain positiivista koitan treeneistä kertoa niin perusasento on suora ja hyvä. Seuraamisessa koira ei yritä poikittaa ja olemme siinä edistyneet. Hyvä me! Lisää vaan treeniä.

Noutoon saimme hyviä vinkkejä. Olen nyt ottanut vain Iineksen eteeni istumaan ja käskenyt sen ottaa patukasta kiinni. Hyvinhän tämä sujuu, mutta en sitten ole osannut opettaa koiralle, että patukasta pidetään myös kiinni, kun minä päästän irti.. ääh. Mialta saatiin vinkkiä tähän. Leikitän Iinestä ja kun se puree hyvin patukkaan, laitan vasemman käden leuan alle ja käsken koiran istumaan. Kun ote on hyvä, vapautus ja leikki palkaksi. Jos ote löystyy, ei tule vapautusta vaan taistellaan.

Iines herkisteli treeneissä ja minä turhauduin. Turhauttavaa, kun en osaa tarpeeksi hyvin ilmaista millainen mun koira on. Se ei pidä, että muut käskevät sitä tai koittavat saada sen tekemään asioita.. Mia yritti näyttää Iineksen kanssa miten sen saisi paremmin maahan. Hirveä kiljunta, kun Iineksen tassuihin koskettiin. Meidän pahis holsku on oikea neiti välillä…

Vain lenkillä

Eilen ei ollut ollenkaan treenifiilistä, joten käytiin vain lenkillä. Tuomas haki kaverinsa Pähkinärinteestä, me liu’uttiin kyydissä sinne ja käveltiin sieltä kotia. Janne ihmetteli kuinka Tuomas uskaltaa jättää meidän Pähkiksen gettoon, mutta mä rauhoittelin, että Iines pitää pervot loitolla.

Lenkki teki hyvää mun mielenrauhalle. Ihanaa huomata, että ohitukset sujuvat nykyään. Iines ei kerännyt ohitustilanteissa pahemmin kierroksia ja irokeesi ei kohonnut. Yhdessä kohtaa tuli aivan peräjälkeen kolme koiraa vastaan ja yksi kulki vielä meidän edellä. Yksi näistä ohitettavista vielä haastoi Iinestä katsellaan ja painautumalla matalaksi, mutta Iines meni silti siivosti ohi. Rähisijöitäkin nähtiin. Rähisevä parivaljakko tuli onneksi sellaisessa kohdassa vastaan, että päästiin kiertämään auton takaa. Tällöin Iines hieman keräsi enemmän kierroksia, mutta ei sanonut mitään. Kotipihalla sain vielä yhden erävoiton. Oltiin juuri menossa rappuun, kun meidän takaa alkoi kuulua pienen koiran räksytystä. Naapurin perhoskoirahan se siellä kimitti. Iines meinasi pari kertaa syöksähtää naapurin koiraa kohti, mutta muutti mielestä ja luopui. Rapusta vielä katseltiin perhoskoiraa ja Iines luopui jälleen. Perhoskoirasta Iines nosti kierroksia selvästi enemmän, kuin muista koirista. Ymmärrettäväähän se on koska perhoskoira räksyttää aina, kun se näkee meidät ja Iines on räyhännyt monesti takaisin. Mahtavaa siis, että ei kierroksistaan huolimatta sanonut naapurille mitään takaisin. Toivoa siis on…