Torstaina käytiin kimpassa ulkoilemassa Millan ja Nemon kanssa. Iines oli taas enemmän oma itsensä. Kimppaleikit ja juoksemiset sujuivat taas paremmin. Vasta kotipihalla Iines pärähti Nemolle, kun Ii luuli, että Nemo halajaa hänen nappuloitaan. Pahimmat ärtsyilyt taisivat olla juoksujen syytä.

Perjantaina reippailtiin Iineksen kanssa kahdestaan. Käytiin juoksemassa Petikossa 5 kilometriä ja käveltiin puolisen tuntia sen jälkeen. Yllättävän hyvin juoksu sujui vaikka on ollut taukoa kolme viikkoa. Parissa kohtaa jouduin kävelemään hetken, kun ei vaan jaksanut ja pari kertaa jouduttiin hiljentämään tahtia, kun oli liukasta.

Lauantaista sunnuntaihin Iines oli minun vanhempien luona hoidossa. Ennen Siuntioon viemistä, käytiin juoksuttamassa Iinestä pellolla. Juokseminen on Iineksestä aivan parasta. Ja kun vielä oli lempparipallo mukana, niin mikä sen hauskempaa.
Iines sai kiitosta, kun hän oli käyttäytynyt niin hienosti. Vanhemmat suhtautuvat Iinekseen yleisestikin tosi positiivisesti, ja niiden mielestä Iines on mainio otus… Pientä sikailua Iines oli harrastanut kuitenkin. Äiti oli ihmetellyt kuinka oli niin mukavan hiljaista ja rauhallista. Hän oli sitten mennyt olohuoneeseen ja siellä pieni hollantilainen nukkuu selällään sohvalla. Oli kuulemma vetänyt itsensä aivan veltoksi, kun äiti oli koittanut pyöritellä sitä alas sohvalta.. Kyseessähän on kuitenkin koira, joka ei koskaan ole saanut olla sohvalla. Niinpä niin.

Huomenna sitten on jännät paikat, kun Iines menee kuvauksiin. Välillä olen aivan varma, että hajalla on koko piski, sitten taas uskon, että kyllähän se aivan kunnossa on. Huomenna sitten selviää.