Jälkiryhmä kokoontui tänään Luukissa pellon laidalla. Minä pääsin tallaamaan peräti kaksi jälkeä. Ensimmäinen jälki meni plörinäksi koska myös muurahaiset ymmärtävät koiranmakkaran ja kissanruuan päälle. Iines ei ehtinyt ajaa, kuin pari askelta, kun se rupesi pärskimään ja hinkkaamaan naamaansa maahan. Nopea tsekkaus osoitti, että kusiaiset olivat kuorruttaneet makkaranpalat ja jäljestys loppui sitten siihen.. Harmitti kyllä vietävästi. Koiralla oli selvästi kurja olo, joten leikittiin hetki pallolla, jotta jäisi edes hieman paremmat fiilikset.

Onneksi treeniryhmäläisten taskuista löytyi Froliceja ja sain tehtyä uuden jäljeen. Tälläkin jäljellä oli parissa kohtaa muurahaisia. Iines pärskähti kerran tai pari ja kävi hieman hieromassa kuonoa maahan, ja sitten matka jatkui. Jäljen loppu meni multa aivan ohi ja Iines olisi vain jatkanut jäljestystä. Pallokaan ei kiinnostanut, mikä on aivan uutta, vaan kuono maassa koira jatkoi puuhaansa. Kun tultiin pellolta pois, olisi Iines mennyt kaikkien vanhoja jälkiä pitkin. Hyvä, että intoa riittää eikä muurahaisista selvästi jäänyt pahempia traumoja. 

Pellonlaidassa meitä odottikin jo Tuomas ja käytiin treenien jälkeen kimpassa juoksemassa. Puolessa välissä lenkkiä tuntui tosi pahalta.. Pisti rintaa, etureidet olivat tulessa sekä oikeaa nivusta särki. Pikku pätkä käveltiin ja hetken hengähdyksen jälkeen juoksu kulki taas. Hyvin kyllä huomaa, että on ollut pitkä tauko juoksemisessa. Tuskaiselta tuntui taival. Iines veti tosi hyvin ja sen vuoksi mulla menikin reidet jumiin. Emäntä ei pysy koiransa perässä ja joudun jarruttelemaan menoa.