Päivällä arvoin menenkö jäljelle vaiko enkö.. Veto oli aikalailla veks viikonlopun vuoksi. Vanhuus ei tule yksin...

Ilma oli sen verran makea, että pakko oli lähteä. Talloin noin 250 askelta pitkän jäljen pellolle. Paikoittain oli aika mutaista ja sitten taas kuivempaa. Yritin talloa askeleet kunnolla, että koiralla olisi helpompaa. Eka oli suora alkuun noin 80 askelta, sitten vasempaan kulma, 80 askelta hieman kaartaen ja kulma oikealle. Oisko ollut 50 askelta ja kulma vasen ja lopuksi suoraa. Ruokaa oli pari kolme askelta sitten parista kuuten tyhjää. Tämä rytmi vaikutti hyvältä Iinekselle. Vauhti ei kasvanut pahemmin eikä jäljestys ollut niin töksähtävää, kuin silloin kun ruokaa on enemmän. Kulmissa riittää vielä treenattavaa. Vika meni jo maltilla, kun hieman autoin. Pari kertaa Iines meinasi jäädä ihmettelemään jäljellä, mutta pöhähdin sille ja käskin jäljelle. Yllättävän hyvin tämä toimi ja Iines jäljesti vallan mallikkaasti.

Kotona oli meilissä odottamassa mukava yllätys. Löysin Iineksen isän omistajan Facebookista ja hän oli vastannut minulle.