Eilen oltiin viestitreeniporukan kanssa esineruututreeneissä. Tampattiin 10X50 metrinen ruutu, johon sitten esineitä käytiin viskomassa.

Iineksen ekan esineen Tuomas vei niin, että Iines näki sen. Hienosti likka lähti esineen luo ja toi sen. Palkaksi sai kunnon leikit. Toisella kerralla lelu laitettiin hieman piiloon ja hienosti löytyi lelupiilosta. Kolmas kertakin sujui hyvin, joten koira palkan jälkeen pääsi autoon odottamaan. Iines selvästi tajusi, mistä on kyse. Todella vauhdikkaasti lähti ruutuun kaikilla kolmella kerralla.

Käytiin tekemässä toinen ruutu, joka oli saman kokoinen. Ekalla kerralla Tuomas vei esineen aikas pitkälle. Iines lähti taas hyvin ja kävikin aika lähellä esinettä. Lelua ei sillä kertaa löytynyt vaan parimetrinen keppi :) Sen Iines sitten ylpeänä kiikutti ruudusta.. Ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä... Ari kävi viskaamassa kepin kauemmaksi, mutta Iines olisi hakenut keppiä paljon mieluummin kuin lelua. Leikittiin ja revittiin sitten lelua oikein kunnolla ja viskelin sitä ruutuun niin alkoi taas lelu kiinnostamaan. Kerran Tuomas vielä vei lelun ruutuun ja nyt se löytyikin hienosti.

Mitä tästä siis opimme.. Keppileikit me unohdetaan nyt aivan tyystin. Lenkille otan mukaan aina jonkun lelun, jota sitten heittelen Iinekselle enkä heittele sille enää keppejä. Pitäisi saada noista leluista siistimpi juttu, kuin kepeistä.. Siinä voi kyllä olla meille projektia.

Esineruututreenit olivat kyllä kivat. Pitäisi saada aikaiseksi, että lähtisi tekemään Iinekselle itse ruudun ja treenattaisiin omin päin.

Treeneistä suunnattiin sitten suoraan Lohjalle. Mulla oli illalla ratsastustunti, joka olikin aika vauhdikas :) Menin hevosella, joka on todella säikky. Ratsastin sillä ratsastusvyöllä, koska sillä on niin heikot selkälihakset (tai niitä ei oikeastaan ole), ettei sille voi satulaa laittaa selkään. Hyvin meni alkutunti, pieniä pomppuja otettiin sinne tänne. Töltti meni hyvin ja laukkaamaankin sen sain. Pari kulmaa olivat sellaisia, joissa se aina säpsyi. Laukassa, kun sitten tultiin toiseen näistä kulmista, niin hevonen päättikin tehdä pompun. Ratsastusvyö lähti liikkeelle ja valui hevosen oikealla kyljelle. En sitten enää selässä pysynyt. Jalka jäi kiinni jalustimeen ja menin sitten pakoon säntäävään hevosen perässä kolmisenkymmentä metriä. Enpä ole ennen näin laukkaa testannut.

Hieman on nyt kroppa jumissa ja komeita mustelmia on varmasti luvassa. Onneksi ei sentään luita mennyt poikki. Vasen käsi on verisillä naarmuilla ja persus on aivan tajuttoman hellänä, samoin alaselkä. Kiva nähdä miten huomenna pääsen sängystä ylös. Kaiken lisäksi mulle tällä viikolla iskenyt flunssa vaan pahenee. Ääntä ei paljon lähde.. Hyvä pääsiäinen siis.

Harmittaa vaan pirusti ton hevosen takia.. Säikky hevonen ei todella tarvitsisi sitä, että joku vielä tippuu sen selästä ja raahautuu sen perässä. Prkl.