Anne oli Vammalasta käymässä pk-seudulla, ja kun pääsin töistä ajeltiin ostoksille Porvoon Dog & Catiin. Iinekselle tarttui mukaan uusi treeniliina, narupallo sekä puruluita. Ilmoittauduimme marraskuussa järjestettävään Outi Hermiön tottisseminaariin.

Anne pääsi minun ja Iineksen hovikuljettajaksi, kun Tuomas oli korjaamassa Mondeota. Kolmistaan sitten ajelimme Luukkiin treeneihin.

Iines oli valtavan taitava tottistreeneissä. Kun pääsimme kentälle, meni kävelytietä kentän ohi pari ihmistä ja koira. Iines otti asian tosi lungisti. Ei karvat edes nousseet! Treenien alussa oli pientä hapuilua, kun viereissä koirapuistossa kirmaili kolme vinttikoiraa. Kun saatiin työmoodi päälle, niin koira keskittyi. Vielä kuitenkin vaatii viilausta, että löydän tasapainon palkkauksessa. Nyt palkkailin sekä lelulla että ruualla.

Annelta saimme positiivista palautetta, että seuraaminen on edistynyt. Omasta mielestä olemme takunneet seuraamisessa samalla tasolla vaikka kuinka kauan. Mukava kuulla, että olemme edistyneet. Omaan kävelyvauhtiin pitää kiinnittää huomiota. Leena sanoi, että nyt minulla on rivakka tahti kävelyssä. Luulen, että kiihdytän vauhtia, ettei koira vain edistäisi. Nyt pitää yrittää kävellä rauhallisemmin. Eipä tuosta vauhdin lisäämisestä ole oikein apua, jos koira edistää.

Leena ja Ramona treenasivat parkkiksella vielä hetken ja Iines oli sillä aikaa paikkamakuussa. Tässä koira on edennyt tosi paljon aivan lyhyessä ajassa. Hienosti pysyi. Ei noussut kun kävelin kohti, mutta pari kertaa varasti kun tulin viereen seisomaan. Tähän pitää kiinnittää nyt erityistä huomiota, ettei tule tavaksi.

Kotona hehkutin Tuomakselle Iineksen mahtavuutta. Ja Tuomashan oli samaa mieltä ;)