Ei hitsi mikä päivä.. Aamulla jo oli sellainen olo, että voisi vain kömpiä takaisin pehkuihin. Olisi ehkä kannattanut uskoa tätä fiilistä.

Päivä meni aivan koomassa. Väsytti tosi paljon ja tuntui, että olisin tulossa kipeäksi. Kuudelta meillä oli Pienen koiruuden Veijariklubi-kurssi. Päätin lähteä sinne hyvissä ajoin ja käydä Iineksen kanssa kurssipaikan lähellä lenkillä. Heitin kotiavaimet kassiin, autonavaimet ja kännykän taskuun, ja ei kun menoksi. Samalla kun ovi kolahti kiinni, tajusin että kassi ja kotiavaimet ovat sisällä. Jes, mikä fiilis... Että sattuikin näin, kun Tuomas on vielä työreissulla Belgiassa. Ei kun soittamaan huoltofirmalle. Ehdittiin huoltomiestä odotellessa käydä Iineksen kanssa puolen tunnin lenkillä. Olo oli tässä vaiheessa väsynyt, turhautunut ja kiukkuinen. Lenkillä vielä jouduttiin väistelemään yhtä naista ja collieta, kun ne aina vaihtoi samalle puolelle tietä kuin mekin. Mä en tajua ihmisiä, eikö ne vain näe että toiset yrittää päästä ohi nätisti eikä ole kiinnostuneita muiden ulkoilijoiden tapaamisesta? Pakko vaan yrittää tunkea omaa koiraa iholle.. Tääkin sitten vielä alkoi kiukuttamaan.

Onneksi kaiken tämän ketuttamisen jälkeen itse kurssilla meni tosi hyvin. Iines käyttäytyi mallikkaasti. Treenailtiin sisätiloissa ja koiria oli meidän lisäksi kuusi. Aluksi otettiin katsekontaktia. Me treenattiin samalla myös perusasentoa. Lisäksi otettiin tervehtimisiä, paikkamakuuta ja Iines pääsi tuhoamaan pahvisen kahvikupin, jossa oli herkkuja sisällä. Ihanaa, kun saa häiriötreeniä. Ja tulee treenattua keskittymistä ja paikkamakuuta. Paikkamakuu on jäänyt nyt parina viime viikkona multa unholaan.

Lähdimme jo hieman aikaisemmin pois. Iines oli käyttäytynyt niin hienosti, etten halunnut ottaa riskiä, että keskittyminen herpaantuu ja voisi toisille koittaa sitten rähistä. Käytiin vielä lenkillä ja löydettiin kivat pellot. Iines fiilisteli innoissaan. Mä seisoskelin ja katselin koiran touhuja.

Pitkän ja väsyttävän päivän jälkeen oli ihanaa päästä kotiin sohvalle makoilemaan.