Käytiin eilen Iineksen kanssa pitkästä aikaa juoksemassa. Piti ihan blogista tarkistaa koska viimeksi ollaan juoksulenkillä oltu. Joulukuun lopussa! Ei ihme, että oli niin tuskaista. Juostiin/käveltiin Kehä kolmosen vartta Juvanmalmin liittymään ja takaisin. Hirmu pitkiä pätkiä en jaksanut hölkätä vaan välillä oli aivan pakko kävellä..

Kotona vedettiin hetken aikaa henkeä, ja puoli seiskaksi kurvattiin Malminkartanoon tottistreeneihin. Käytiin hieman käppäilemässä Piian ja Monan kanssa. Iines otti Monan tosi rennosti. Luopui hienosti eikä keräillyt turhia kierroksia. Olen aivan ihmeissäni. Bongattiin Leena treenikentältä ja käytiin moikkaamassa häntä. Iines hyppi Leenaa vasten, mutta sai palkan vasta, kun istui nätisti.

Olin ajatellut, että Iines olisi rauhallisempi treeneissä, kun oli lenkki takana, mutta vielä mitä. Koirahan pursusi energiaa. Hieman meni alku koheltamiseksi ja kontakti putoili seuraamisessa. Tehtiin sitten tahallista häiriötä Iinekselle, että saatiin sen kontakti putoamaan ja pääsin tästä huomauttamaan. Leenan ekalla häiriöllä omistajakin häkeltyi koiran lisäksi ;) Saatiin ainakin hyvät naurut. Lopuksi saatiin onnistunut kontaktin pudotus ja siitä korjaus. Näitä vain kuin muistaisi jatkossa tehdä. Onhan Iineksen keskittyminen kehittynyt huimasti, mutta kyllä se vielä töitä vaatii…

Pallopalkalla treenailtiin istumisia ja peruasennossa askelsiirtymisiä. Koira käyttää peppuaan jo paremmin eikä yritä tehdä kummia kieppejä. Nyt vain pitää hankaloittaa tätä ja vaatia parempaa paikka perusasennossa. Nyt Iines tuppaa jäämään hieman eteen siirtymisen jälkeen. Treenin lopuksi leikittiin vielä kahdella pallolla.

Välillä sitä toteaa, että aivoja voisi käyttää aktiivisemmin. Juoksulenkin jälkeen olin laittanut lenkkivermeet pesukoneeseen. Kotiavaimet pääsivät myös pesuun. Koska pesukoneessamme on sähkölukko, en saanut avaimia enää pois koneesta. Joten tottistreenien jälkeen kulutimme aikaa pihamaalla ja odotimme meidän miestä kotia. Kymmenen maissa pääsimme viimein sisälle.

Jos emännän aivot eivät oikein pelitä, niin koiruus sentään osoitti, että jollakin on aivotoimintaa meidän perheessä. Iines nimittäin herätti minut aamulla viiden aikaan. Tämä oli merkillistä koska yleensä Iines nukkuu koko yön. Päästiin sitten koiran pihalle ja hirveä hätähän sillä oli. Fiksu elukka, kun tajusi herättää eikä vain kusaissut lattialle ja jatkanut unia.