Lauantaina pakkasin piskin autoon kasin jälkeen ja kurvattiin Tampereen kautta Vammalaan. Asta oli misseilemässä ryhmiksessä ja tällä kertaa Astan ulkomuoto arvioitiin EH:n arvoiseksi.


Asta kaunokainen

Iines ja Asta morjestivat toisiaan kunnon murinan ja ärinän säestyksellä. Selvästi nartut muistivat toisensa viime syksyltä 
 
Vammalassa kävimme jäljellä Iineksen ja Ruman kanssa. Jälkien vanhetessa käytiin tepastelemassa lyhyt lämmittely. Iines keuhkosi alkuun Ruman vuoksi vaikka Ruma käyttäytyi vallan mainiosti. Pahimmat höyryt päästeltyään Iineksen malttoi asettua. Tarkkaan piti kuitenkin kuulostella mitä mali puuhaa ja välillä vilkaista olan yli.
Iineksen jälki oli noin 100 askelta. Muutama askel ruokaa ja muutama tyhjää, lopussa purkki. Olen pari kertaa ihmetellyt miksi Iines menee niin vinoon maahan lopussa. Anne sitten kysyi menenkö itse aina koiran oikealla puolelle avaamaan purkin ja niinhän teen. Joten tuota Iines varmaan ennakoi. 
 
Neljän hujakoilla oli luvassa mukavaa ohjelmaa. Iines nimittäin pääsi riekkumaan maalimiesten kanssa. Otettiin kaksi eri treeniä. Iines sai hyvää palautetta. Sillä olisi potentiaalia lajiin. Olisimme olleet tervetulleita heidän treeniryhmäänsä. Harmi vain, kun treenimatka tuppaa olemaan turhan pitkä...
 
 
 
 
Tänne se ja heti!
 

Ja tämähän on mun.
 
Sainpas.
 

On tää aika rankkaa.