Maanantaina sekä emäntä ja koira toipuivat viikonlopun riennoista. En tiedä oliko Iines loppupeleissä niin väsynyt, mutta yksi vapaa päivä teki ainakin mulle hyvää. 

Tänään lorvailu loppui ja käytiin Piian kanssa tottistelemassa Haltialassa. Uusi paikka selvästi vaikutti koiran keskittymiseen. Piti hieman tsiikailla missä ollaan ja keitä täällä oikein liikkuu. Aluksi harjoiteltiin käännöksiä ilman koiria. Olipas vaikeaa.. Kuivaharjoittelun jälkeen pääsi piskit hommiin. Otettiin Iineksen kanssa vasemmalle käännöksiä. Hyvästä persuksen käytöstä Piia naksautti ja tiesin palkata. Käännökset sujuivat kuulemma hyvin ja Iines tajuaa käyttää pehvaansa. Lisäksi otin hieman pidempiä seuruupätkiä välillä pysähtyen. Iines selvästi odottaa pysähdyksen jälkeen saavansa palkkaa, koska koitti pomppia lelua kohti. Pitää siis alkaa pidentää seuraamispätkiä. Jäävistä treenattiin istumista. Piia naksautti taas, kun Iineksen pehva osui maahan.

Pienen autohuilitauon jälkeen otin vielä Iinekselle paikkamakuun Monan ja Piian puuhastellessa vieressä. Monasta Iines ei ottanut pahemmin häiriötä. Minun pitäisi vaan alkaa tekemään rutiineja tuohon paikkamakuuseen. Menee hieman höseltämiseksi tuo omalta osalta. 

Meinasin eka lähteä lenkille Haltialan pelloille, mutta tuuli oli sen verran kylmä, että soitin Tuomakselle ja päätettiin mennä kimpassa lenkille kotinurkilla. Alkulenkki meni remmikäytöksestä muistutellessa. Päätettiin jättää meidän vakipeltolenkki väliin ja kiertää toisen pellon kautta. Olin juuri lopettanut puhelun siskoni kanssa, kun Tuomas sanoi, että meidän takana on koira. Käskin Tuomasta ajamaan irtokoiran tiehensä, mutta eipä koira Tuomaksen hätistelyistä välittänyt. Kiersi Tuomaksen ja minä karjaisin koiralle, että se häipyisi. Eipä otus tästäkään välittänyt vaan ampui Iineksen kimppuun. Eikä kyseessä ollut aivan pieni turre vaan iso, musta ja karvainen. Siinä sitten yritettiin repiä vierasta koiraa irti Iineksestä ja Iinestä pois tilanteesta. Jossain vaiheessa olin polvillani koirien välissä ja toivoin, ettei vieras koira käy minun päälleni. Iines huusi välillä suoraa huutoa, kun toinen puri. Tuomas sai lopulta vierasta koiraa karvoista kiinni ja raahattua paikalle ehtineen omistajan luo. Koitin sitten rauhoitella itseäni ja koiraa ja suht nopeasti Iinestä rauhoittuikin. Tilanteen jälkeen mies vielä kehtasi sanoa, että kyllä hänen koiransa on aivan kiltti! Vannoi kyllä, ettei enää pidä koiraansa irti. Olin vain niin vihainen. Olen itse nykyään tosi tarkka missä pidän Iinestä irti ja nytkin Iines oli hihnassa. Kun jatkoimme matkaa, päästi toinen koira vielä kunnon murinaärinät. Ei hemmetti. Ollaan me ennenkin irtokoiriin törmätty, mutta kaikki ovat tähän mennessä vaihtaneet suuntaan, kun niille on karjaissut. Täytyy toivoa, ettei tämä välikohtaus vaikeuta ohituksia.. Huomenna on onneksi sossutreenit, joten päästään testaan jäikö koiralle millainen mieli muista koirista. 

Kotona sitten tsekkasin koiran läpi. Oikeassa etujalassa oli haava, mutta muuten koira vaikutti olevan kunnossa. Pitää seurailla koiraa pari päivää, että aristaako se mitään paikkoja. Oikeaa etujalkaa aristi illalla mikä ei tietysti ole mikään ihme.