Luennon jälkeen käytiin hakemassa koirat kotoa ja mentiin Histaan Leenan kanssa tekemään esineruutua. Tallattiin viitisen metriä leveä ja täyssyvä ruutu. Iineksen kanssa vietiin kimpassa kaksi esinettä ruutuun; pehmosiili ja hanska. Siilin jättämisen Iines näki, mutta hanskan viskasin ruutuun, Iineksen näkemättä.

Ensimmäisenä Iines haki siilin. Lähetin heti perään hakemaan toista esinettä ja koira ei lähtenyt niin varmasti sitä hakemaan. Hanska löytyi kuitenkin nopeasti ja iloisia olimme.

Ruutuilujen jälkeen lähdettiin lenkille. Sovittiin minne päin hajaannutaan, ettei törmätä toisiimme. Leena ja koirat lähtivät eka ja kun he hävisivät näkyvistä eikä heitä kuulunut, otin Iineksen autosta. Iines lähti touhottamaan pallonsa kanssa ja haistoi selvästi toiset. Tässä vaiheessa en tajunnut vielä huolestua. Kun olin lähdössä polkua eteenpäin, Iines päättikin singota täysillä Leenan ja koirien perään! Saatanan elukka.. Karvat pystyssä piski hävisi pusikkoon ja tappelemaanhan se lähti. Kun pääsin metsän toiselle reunalle, Leena koitti kiskoa Iinestä pois. Sain Iineksen veks Leenan jaloista, ja taas istuin koirani päällä ja kirosin. Tosi mukava päätös hyville treeneille. Leenan kanssa siinä sitten taivasteltiin Iineksen käytöstä.

Olin niin vihainen, etten vienyt koiraa enää lenkille vaan heitin sen kirjaimellisesti autoon ja lähdin ajelemaan vanhempieni luo Siuntioon. Meinasin jo mennä suoraan himaan, mutta hyvä että menin porukoille, koska kotona olisin varmaan tunkenut koiran komeroon ja jättänyt sinne viikonlopuksi… Siuntiossa pidin Iinestä pihalla pitkässä liinassa. Tuntui, ettei siihen voi luottaa tippaakaan. Aikaisemminhan Iines on pysynyt nätistä pihassa vaikka ohi kulkee ihmisiä ja koiria. Nyt en voinut enää olla niin varma.

En vaan tajua mikä elukkaan on mennyt. Miten koira voi muuttua raivohulluksi pedoksi parissa viikossa? Ihmiset, joiden kanssa olen jutellut ja meilaillut, ovat sitä mieltä, että Iineksellä on vain nyt uhmavaihe menossa. Parempihan se olisi kuin, että tämä olisi nyt pysyvä olotila. Soitan kuitenkin Kaisa Hilskalle tänään. Häneltä saatiin hyvät ja toimivat neuvot ohitustilanteisiin. Enkä voi odotella, että Iines tulee jossain vaiheessa järkiinsä ja palaa normaaliksi.

Inhottavinta tässä on, että luottamus koiraan rapisee. Ja varmasti Iineskin sen vaistoaa. Tuntuu, ettei tuota lauantaista tapahtumaa olisi voinut ennakoida, kun ei Iines ole koskaan ennen tuollaista tehnyt. Viestitreenit ajattelin perua loppuvuoden osalta, koska en voi nyt luottaa ettei koira keksi siellä jotain päätöntä.

Tekisi mieli vääntää koira solmuun.. Aivan uskomatonta, että ollaan tällaisessa tilanteessa. Pienestä asti Iines on nähnyt muita koiria eikä se ole koskaan ollut mikään riidanhaastaja. Mieluummin se on juossut ja leikkinyt, kuin tapellut. Mutta ei näköjään sitten enää. Mietin myös, että pitäisikö Iines käyttää lääkärissä. Jos sillä on vaikka jotain kipuja, jotka tämän aiheuttavat..? Katsotaan nyt mitä Hilska sanoo. Ehkä sitten olen viisaampi tämän asian kanssa.