Tuntui, että eilinen meni vielä juhlista toipuessa. Oli aivan veto pois. Kävin ratsastamassa ja oltiin maastossa köpöttelemässä. Teki kyllä hyvää.

Iineksen kanssa lähdettiin illasta vielä lenkille. Olin päättänyt, että treenaaman mennään lenkin yhteydessä. Alkumatkasta hölkättiin hieman. Tarkoituksena on ruveta koiran kanssa hölkkäämään säännöllisesti, että saisin kuntoa paremmaksi. Iineksellä olisi intoa riittänyt pidemmällekin juosta, mutta emännältä loppui puhti.

Metsätiellä meitä tuli pari puudelia irrallaan vastaan. Jäätiin sitten Iineksen kanssa odottelemaan, josko omistajat saisivat ne kiinni. Hieman hymyilytti, kun toinen omistaja kutsui koiraansa tiukasti: "Iines heti tänne!". Pikku-Iines ei paljon kutsuista piitannut vaan päättäväisesti säntäsi meitä kohden räksyttäen. Isommalla Iineksellä oli tässä vaiheessa karvat pystyssä, mutta ihme ja kumma se oli hiljaa. Hätistelin sitten pikkupiskejä kauemmaksi. Omistajille sanoin, että me voitais tästä nyt vain mennä ohi. Ohitustilanteessa Iineksen oli pakko rähähtää. Toinen tädeistä yritti ohitettaessa tunkea koiransa kanssa lähemmäksi tutustumaan. Kiva, kun ihmiset eivät ymmärrä, kun nätisti sanotaan, että otatteko koiranne kiinni, että päästään ohi.. Ohi päästiin ja hienosti Iines rauhoittui tilanteen jälkeen. Hienosti otti kontaktia vierellä kävellen. Vähän matkaa, kun oltiin kävelty niin alkoi kuulua edestäpäin huutoa "Tännetänne". Mietin jo, että mitäs nyt vastaan tulee. Hetken päästä ilmestyikin mutkan takaa kääpiösnautseri. Kovin oli tulossa tervehtimään, mutta päättikin sitten vaihtaa suuntaa, kun hätistelin sen tiehensä. Iines otti tämänkin rauhassa. Istua napitti kummissaan snautseria ja välillä minua. Nätisti otti kontaktia, kun pyysin. Ja taas matka jatkui... Hetken päästä tuli pikku-Iines kavereineen jälleen vastaan. Ja jälleen irti. Räksyttäen tuli meitä kohti, mutta kun sanoin, että nyt kuule häivyt siitä niin lähti vauhdilla pinkomaan takaisin omistajansa luo. Kierrettiin sitten nämä, kun ajattelin, että tässä ohituksessa menee nyt omistajalta hermot.

Selvittiin vihdoin ja viimein kentälle treenaan. Hyvää häiriötreeniä saatiin, kun puudelien omistajat ja snautserin omistaja jäivät kentän laidalle turinoimaan. Iinestä ei pikkukoirat haitanneet. Innolla leikki kanssani. Lisäksi otettiin kontaktia ja perusasentoa. En olisi uskonut, että koira keskittyy noin hienosti vaikka oli ollut tuollainen lenkki takana ja kentän laidalla ihmisia ja koiria. Ihmettelen myös suuresti, että itse pysyin niin rauhallisena lenkin ajan. :)