Jepjep. Tää on taas niitä päiviä, jolloin voisi vain lyödä treenihanskat tiskiin ja keskittää kaiken energiansa jatkossa esim. puutarhanhoitoon tai postimerkkienkeräilyyn. 

Oltiin tottistreeneissä Perkkaalla ja olin tehnyt oikein paperille suunnitelman päivän treenien ohjelmaksi. No, ei sitten mennyt treenit ihan suunnitelmia mukaan. Alku meni ihan jees. Leikitin Iinestä hieman ja otettiin seuraamista. Ekan palkan jälkeen elukka päätti, että on paljon parempi idea tuijotella läheisen koirapuiston toikkarointeja, kuin treenata mamman kanssa. Kiikutin koiran pari kertaa autoon, kun hommasta ei vaan tullut mitään. Loppuun saatiin sentään onnistunut leikki, mutta kyllä keitti kotimatkalla.

Raisalle piti heti soittaa ja marmattaa.. Vaikka joo, tiesin, että toi on vaativa kenttä Iinekselle. Olisi pitänyt vain tehdä superhelppo treeni.. Jotenkin vaan toivoisi, että koira kykenisi hankalissa paikoissa purkamaan paineensa treeniin. 

Kotona käytiin vielä läheisellä futiskentällä leikkimässä. Raisan neuvojen mukaan en houkutellut Iinestä mitenkään vaan leikki alkoi vasta, kun koira otti itse kontakti. Iines vaapottikin hyvän aikaa katsellen ympärilleen ja ihmetellen oisko missään pupujusseja, joihin voisi kohdistaa täyden huomionsa. Kiva leikki saatiin aikaiseksi. Puput unohtuivat ja patukka oli ykkönen. Muutamia vauhdikkaita istumisia otettiin ja niistä leikki taas jatkui. 

Pitää mennä Perkkaan kentälle vain leikkimään muutaman kerran. Jos saisi koiran ajatuksen juoksun muutettua niin, että tuolla kentällä on kiva käydä mun kanssa eikä sen vuoksi, että siellä voi kyyläillä toisia koiria.