Viikko on taas vierähtänyt puoleen väliin. Uusi asunto vie edelleen aimo palan emännän energiasta. Tottista en ole ehtinyt miettimään lainkaan, lenkillä sentään ollaan ravattu.

Yksi iso rutistus eli muutto on nyt takana. Iines yllätti ja käyttäytyi varsin mallikkaasti muuttopäivänä. Vieraammille muuttajille tungin lihapullia koiraan ja Iines totesi, että parempi syödä pullia kuin pöhistä. Lenkitys jäi lauantaina aika minimiin. Sisko käytti Iinestä pienellä lenkillä, kun en itse ehtinyt. Muuten Iines sitten hengaili välillä pesuhuoneessa, koko kämpässä ja keittiössä. Keittiöön pystytettiin väliaikaisaidat, jotta koira saatiin pysymään siellä. Illalla Iines oli aivan kanttuvei. Kovasti koitti välillä vahtia kuka ovesta kulkee, mutta ei meidän vahtikoira oikein uskottavalta näyttänyt.

Ensimmäiset yksinolot treenattiin sunnuntaina, mutta ei kovin hyvällä menestyksellä.. Koira nimittäin osoitti olevansa oikea Houdini ja avasi ulko-oven. Naapurin ystävällisestä vinkistä osasimme käydä keräämässä karvanaamamme talteen. Iineksen omatoimisuus aiheutti minulle pahemman luokan sydämen tykytyksiä.. Mutta onneksi vahingoista viisastuu.

Uusia lenkkimaastoja on ahkerasti testattu. Sunnuntaina meitä kävi lenkittämässä Milla ja Nemo, maanantaina oli vuorossa Raisa, Kida ja Kuje. Raisalle tuskailin, että olemme menneet ohituksissa takapakkia. Häneltä sainkin hyvän vinkin nostaa vaatimustasoa. Minun pitää pidentää pikkuhiljaa aikaa, kun sanon jes-sanan. Nyt olen sanonut jes heti, kun koira luopuu.

Eiliset Skogsterin treenit peruuntuivat, joten reippailtiin Iineksen kanssa puolentoista tunnin lenkki Espoon Ikean suuntaan. Aivan Ikeaan asti ei ehditty kävellä, vaan Tuomas korjasi meidät talteen matkalta. Luulen, että Kehän vartta kulkevien kävelyteiden matkamäärät ovat väärässä. En voi olla niin hidas, että kävelisin kuutta kilometriä puolitoista tuntia…

Tänään päästään vihdoin tottistelemaan! Ihanaa. Saa nähdä miten seuraaminen sujuu.