Olipas taas lenkillä kunnon touhotus päällä. Viime viikolla koira käveli nätisti ja asiallisesti, tällä viikolla nenä vie ja Iines seuraa. Ja minä lasken kymmeneen ja taas kymmeneen... Toivon, että merkillisen hyväntuoksuinen maailma johtuu juoksuista. Ei Iines ole aiemmin ollut noin hajujen vietävissä.

Hyvä lenkki kuitenkin touhotuksesta huolimatta. Pysähdeltiin paljon enkä antanut vetää. Viimeinen vartti tunnin lenkistä sujuikin sinkoilematta ;) Ohituksia päästiin treenaamaan urakalla ja ilman urinoita sujuivat kaikki. Just kun oltiin päästy pihasta pois, tuli naapuritalon pihasta russeli. Iines keräili kierroksia ja minä pysyin rauhallisena. Jäivät sopivasti tienposkeen haistelemaan ja me päästiin monta kertaa tekemään ohituksia. Jatkettiin matkaa, kun Iines oli rauhallinen. Yhdessä kohtaa mentiin ohi kahdesta haukahtelevasta pikkukoirasta. Iines malttoi mielensä. Ohituksen jälkeen koukkasi mun eteen ja mä talloin Iineksen jalalla. Parkaisuhan siitä pääsi. Kokeilin jalkaa, mutta ei koira reagoinut mitenkään. Jospa se vihdoin ja viimein tajuaisi ettei mun jalkoihin kannata singota. Epäilen kyllä suuresti koska olen tallonut Iineksen tassuille satoja kertoja.. En tietenkään tahallaan, mutta vahingossa :) Mutta ei elukan kaaliin vain mene tietyt asiat. Vaikka kivahan se on, että koira ei ole turha herkkis.