Sain Tuomaksen raahattua mukaan agilitytreeneihin henkiseksi tueksi. Iines keräsi hyvin kierroksia jo kun lähdimme lämmittelylenkille. Piski kiskoi hallia kohtia ja oli todella ärsyttävä… Loppulenkistä iskin elukan Tuomakselle, kun minulla meinasi hermo loppua. Kaikesta kaahotuksesta huolimatta Iines ohitti koiria suu supussa. Kierroksillahan se oli ja irokeesi komeasti pystyssä, mutta suu pysyi kiinni.

Iines meni autoon odottamaan ja kävin juttelemassa ryhmämme vetäjälle. Hän oli sitä mieltä, että paikka on Iinekselle liian vaikea ja olisi parasta, että minä treenaisin ennemmin ohjauskuvioita ilman koiraa. Sain vetäjältä vinkkejä paikoista, joissa voisimme Iineksen kanssa jatkossa harjoittelemassa agilityä. Kuuden koiran ryhmä, jossa kaikki treenaavat samaan aikaan puolikkaassa hallissa, on liian vaativaa Iinekselle ja minulle myös. Ensi viikolla olisi agilityä vielä yksi kerta, mutta mietin vielä menenkö sinne. Minullehan tekisi vain hyvää ohjauskuvioiden harjoittelu, mutta toisaalta haluaisin harjoitella niitä koiran kanssa. Maanantaina olemme kuitenkin menossa Raisan kanssa agiliitelemään, ja luulen, että saan siitä treenistä enemmän irti, kuin Hyvinkään treeneistä.

Harmittaa kyllä vieläkin, ettemme saaneet tästä agilitykurssista oikein mitään irti. Täytyy miettiä missä vaiheessa jatkamme agilityä. Keväällä pitäisi panostaa tottikseen oikein todenteolla, että kevään/kesän/syksyn aikana olisi mahdollista päästä BH-kokeesta läpi. Toisaalta tekisi mieli jatkaa agilityä heti alkuvuodesta, mutta en tiedä jaksanko panostaa siihen niin paljon tällä hetkellä kuin haluaisin.

Hyvinkäältä ajettiin Halkolammelle ja käytiin siellä lenkillä. Lunta oli poluilla ja yllättävän raskasta kävellä. Iines mennä viipotti ja nautti selvästi.

Ulkoruokinnassa

Iines on omatoiminen koira, senhän olen jo useasti todennut. No, tänä aamuna neiti Ihan Itse päätti ruveta hiiri- tai myyräkoiraksi. Iineshän on syksyn aikana harrastanut kaivuutöitä pellolla ja tähän mennessä paras saalis on kuollut hiiri. Jälleen kerran Iines syöksähti heinikkoon ja kauaa se ei ehtinyt kaivella, kun sanoin, että nyt mennään. Parin sekunnin kaivuutyö oli kuitenkin tuottanut tulosta. Luulin ensiksi, että koiralla on suussaan heinätuppo tai mutapaakku, niin kuin monesti aikaisemminkin. Mutta kun se rupesi pureskelemaan "paakkua", aloin epäilemään, että nyt oli saalis jotain makoisempaa. Rutina vain kuului ja hetken kuluttua pieni myyrä tai hiiri oli Iineksen vatsassa. Mokoma elukka oli vielä niin ylpeä urotyöstään, että tuli viereeni tillittämään ja kerjäämään palkkaa. Ei vitsi…

Iines menee kuviin

Varasin eilen Iinekselle lonkka-, kyynär- ja selkäkuvauksen ja kuvauspäivä on 22.12. Tuomas on silloin työreissulla ja rekrytoin äitini meidän kuskiksi. Äiti kovin mietti, että mitenköhän Iines malttaa maata selällään, kun kuvia otetaan.. Kerroin, että Iines on taju kankaalla operaation ajan. Voisi olla aikas haastavaa saada holskuneiti makoilemaan ilman rauhoittavia kuvausten ajan ;)