Keskiviikkona käytiin lenkin yhteydessä jälleen etsimässä esineitä. Mukaan menoon saatiin myös Tuomas. Iines-parka dyykkasi ojaan ja kasteli etupäänsä, kun jää ei kestänytkään holskun alla. Sisukkaasti koira kuitenkin ylitti ojan kapeita puita pitkin. Iineksessä on kyllä hienoa juuri tuo, että vaikka välillä se toikkaroi ja mokailee, se ei jää asioita pahalla muistelemaan. Uiskenteluretken jälkeen virtaa riitti. Ja kun iskäkin oli lenkillä mukana, niin oli vielä ihanampaa. Ensimmäisen esineen Iines haki hienosti, mutta seuraavien kahden lähetys meni vähän kikkailuksi. Haki kuitenkin esineet, kun emme huomioineet pelletemppuja.

Esineiden lisäksi treenailimme ohituksia. Sossuryhmäläiset saapuivat meidän kotinurkille ja Tuomas pääsi ohjastamaan Iinestä. Iineksellä ja Tuomaksella sujuivat ohitukset todella mallikkaasti. Koira oli yhtä tyyni, kuin isäntänsä. Välillä kadehdin Tuomaksen mielenrauhaa ja asennetta koiraan.

Tänään emme ehtineet esineitä etsimään. Lenkin jälkeen lähdimme koko poppoo viimeiselle Saa katsoa ja koskea -kurssikerralle. Tuomas ja Iines pääsivät jälleen kahdestaan treenaamaan. Treenikerta sujui ilman pöhinöitä! Aluksi treenattiin sisällä. Aloitettiin jälleen ihmisten lähestymisellä ja Iines sai palkkaa vierailta. Toinen treeni tehtiin niin, että Tuomas palkkasi kun Iinestä silitettiin. Sitten siirryimme ulos. Iinestä ja Tuomasta tulivat ihmiset tervehtimään ja Iineksen piti käyttäytyä korrektisti. Ja niinhän se käyttäytyi. Lisäksi ulkona otettiin silityksiä. Iines sai palkan vasta kun oli ollut nätisti, kun silitettiin. Yhtä miestä piti väistää hieman. Iines on kyllä edistynyt kurssin myötä huimasti. Oli mielenkiintoista seurata Iinestä sivusta. Häntä ei ollut niin alhaalla, kuin edellisillä kerroilla. Joten parempaan suuntaan ollaan menossa. Tuomas selvästi rauhoittaa Iineksen tunteita. Kun iskä ei turhia hötkyile, voi Iineskin ottaa rennosti. Tässä siis pohdittavaa emännälle…