Veijariklubin toinen kerta sujui hienosti. Kun mentiin halliin sisään, lagotto haukkui meidät aivan pystyyn. Iines päästeli pieniä puhinoita ja karvat oli pystyssä. Meinasi sanoa takaisin, mutta vettä tuli niskaan ja koira piti suunsa kiinni. Tämän jälkeen Iines käyttäytyi todella hienosti. On se vaan upea otus :) Olin niin ylpeä.

Koirille oli keksitty erilaisia aivojumppia. Piti etsiä herkkupala kupin alta, lautaselle laitettiin ruokaa, jonka sai ottaa vasta luvalla yms. Otimme jälleen tuomarin tervehdystä sekä ohituksia. Koirat istuivat ringissä ja yksi koirakko kiersi ringin. Iines välillä vilkuili muita, mutta malttoi olla paikallaan. Lopussa vielä paikkamakuuta. Laitoin Iineksen tolppaan kiinni ja sain otettua välimatkaa. Iines makasi nätisti vaikka ympärillä oli paljon häiriötä. Kertaakaan ei koira noussut, kun kävelin sitä kohden. Kerran ennakoi, kun siirryin vierelle ja nousi peruasentoon ennen käskyä. Tämän jälkeen palkkailin Iinestä vieressä seisten ja kun se pysyi makuulla. Olen kyllä tyytyväinen, kun päästään treenaamaan paikkamakuuta häiriön alla.

Saatiin palautetta, että Iines on edistynyt todella paljon ja keskittyy hienosti. Ja niinhän se on. Itse vain unohtaa millaista on ollut ja haluaisi, että koko ajan menisi paremmin ja paremmin. Kun miettii miten huonosti Iines keskittyi pienenä tai jos keskittyi ollenkaan niin muutos on valtava. Muiden koirien puuhastelujen seuraaminen ei ole niin tärkeää, kuin minun kanssa tekeminen. On se vaan hieno koira :)